Valmentaja
Sunnuntai iltana urheiluruudun jälkeinen kilpajuoksu seinäpuhelimeen, kuka ennättää ensiksi soittamaan valmentajalle. Valmentajalle, jolle ei soitettu urheiluruudun aikana. Ikinä. Valmentajalle, joka vastasi joka sunnuntai vuoden ympäri vuodesta toiseen puhelimeen ja keskusteli viikon harjoitusten kulun, tuntemukset ja kertoi seuraavan viikon ohjelman.
Turvallista. Toistuvaa. Sitoutunutta.
Ruutupaperille vihkoon kirjoitettu ohjelma joka tallennettiin harjoituspäiväkirjaan. Aarteita näin keski-iän kynnyksellä. Siellä on kirjoitettuna tuntemuksia, tehtyjä harjoituksia, pk, vk, mk, loikkaa, juoksua, hiihtoa, vapaa, perinteinen, suotreenit, sauvarinne, rullasuksilla, kuntosali, nopeus, vauhtileikittely, pyöräily, soutu ja paljon muuta. Tuntimääriä ja kilometrejä, jotka ynnäiltiin ja pilkottiin kauden lopussa yhteenvetoa tehdessä. Onnistuneita kisoja ja epäonnistuneita. Leirejä kesällä ja syksyllä, lumileirit pohjoiseen ja yhteistreenejä ja suurimmaksi osaksi yksin tehtyjä tunteja. Tekniikan hiontaa, videointia ja taas lisää tekniikan hiontaa. Vaatimuksia mennä epämukavuusalueelle ja valtavasti iloa sekä hauskuutta.
Leirien luomaa yhteenkuuluvuutta. Yhteistreenien mahdollistamaa kannustusta. Valtavasti aikaa yksilötreeneille ja kohtaamiselle. Kaikki tunnit ja kilometrit ovat sisältäneet arvokkaan opin tekemisen pitkäjänteisyydestä, sitoutumisesta, pystyvyydestä ja mahdollisuudesta. Kaiken fyysisen opin varjolla sait rinnalle ihmisen, joka kohtasi sinut reilusti ja suorasti. Näki sinussa nuoren ja epävarman kasvuvaiheen myllerryksessä olevan hiihtäjän alun. Kulki vuosia mukana kannustaen, hyväksyen ja sitoutumista vaatien, mutta uskoen sinuun. Valmentaja. Isossa arvokkaassa roolissa.
MIELI Suomen mielenterveys ry keräsi hetki sitten tarinoita valmentajista, kannustavista sanoista ja innostuksen mahdollistajista. Tämän myötä palasin pohtimaan ja muistelemaan itselleni arvokasta ja onnellista tarinaa, jota tässä tekstissä kuvaan. Tarinaa valmentajasta, joka mahdollisti paljon. Ei vain voittoja ja tuloksia, vaan oppeja, jotka kantavat edelleen. Valmentaja, jolle uskalsi kiroilla vanhempiaan, itkeä pettymystään ja olla väsynyt. Kertoa aikomuksistaan värjätä hiuksensa sähkönsinisiksi ja hakea turvaa nuoruuden kipuiluun. Valmentajalle, joka vastaanottamalla tämän kannusti yrittämään ja löytämään itsestään vielä lisää onnistumisia. Valmentaja, joka valtaisella ajankäytöllään näytti mallia sitoutumisesta, veti mukaansa silloinkin, kun ei olisi huvittanut ja iloitsi, kun onnistuimme.
Maailmamestari haaveet eivät täyttyneet eikä polku joka kohdalta ole kivuton, mutta valtaisan arvokas ja antoisa se polku on ollut. Meistä tulee oman elämme menestyjä monella tapaa. Huolimatta siitä, jatkuuko lapsen ja nuoren taival kuinka kauan ja millä tasolla urheilun parissa, on siinä mukana olevilla aikuisilla merkitystä lapsen ja nuoren kasvulle. Itsetunnolle, innostumisen mahdollisuudelle ja merkityksellisille ihmissuhteille. Se on paljon suurempi kuin tuloslistan tulos, harjoittelun tuntimäärät ja kilometrit. Se on turva ja hyväksyntä.
Jokaiselle valmentajalle, joka arvokkaasti ja taidolla ohjaa sekä valmentajaa lapsia ja nuoria nostan hattuni niistä tiedoista, opeista ja ajastanne, jonka käytätte nuorille tarjoamalla mahdollisuuksia hyviin kokemuksiin ja mahdollisuuksiin tulla nähdyksi, kokea yhteenkuuluvuutta ja myös nousta huipulle.
Ala-asteen lopulta päälle parikymppiseksi fysioterapeutti opiskelijaksi kuljin lajini parissa ja sen ehdoilla vuodet ja rinnalla valmentaja, joka oli turvallinen. Yksi pitkistä ja hyvin tiiviistä ihmissuhteista ja sen merkitys on edelleen olemassa. Valmentaja, joka soittaa kuulumisia kysellen. Valmentaja, jonka perkele raikuu vieläkin hymyilyttäen mielessä ja opit siitä, että pipo pidetään päässä ja suihkuun mennään heti treenien jälkeen kantavat edelleen.
Kiitos Kalle
Kohtaamisiin Janna