Välähdyksiä

Jos olisin kirjailija, kirjoittaisin kirjoja ihmisistä joiden ääni ei kuulu. Niiden joiden tarinat eivät kerro selviytymisen voitoista, niiden joiden tarinat eivät kerro vain menestyksen polusta. Kirjoittaisin niiden tarinoita, joiden rooli on ollut olla sivummalla. Haluaisin kuulla sen mitä he ovat nähneet, kokeneet ja mitä he ovat huomanneet.

Siitä kadun kulman alkoholistista, joka likaisissa vaatteissa rikkinäinen muovipussi kädessä huutelee. Hän joka varoen nostaa tippuneen pipon ohikulkijalle. Silmiin katsottaessa voi vain nähdä välähdyksen, jostain mitä et kiinni saa, herkkyyttä? Viisautta? Kipua? Mitä hän on nähnyt ja huomannut? Mitä hän kantaa sisällään?

Haluaisin hiljaa seurata hänen tarinaa, joka vuodesta toiseen kirjastosta kirjoja lainaa, ei ääntä pidä, pikainen katse, ei kyynärpäitä, ennemmin tilaa liikaakin antaen. Kirjoja, niitähän on lukenut. Mitähän niistä on oivaltanut?

Vanha herra, joka kahvin käy juomassa kahvilan nurkassa joka päivä, yksin. Saman kahvin . Uurteet kasvoilla kertovat eletystä elämästä. Nähdyistä asioista. Huomioita, joille kuulijaa ei ehkä ole.

Hänestä, jolla pipossa on antenni ja kainalossa radiopuhelin. Hänestä, joka kylähulluksi on nimetty tuntematta. Hänestä, jonka viisaus on hulluuden rajoilla. Hänestä, jolla lapsia on peloteltu. Hänestä, jolle kylällä on naureskeltu.

Hänestä, jolla mieli on järkkynyt ja elämä on vienyt sivulle. Hänestä, jolla on kyky nähdä maailmaa on syvä. Hänestä, jonka kyky kohdata muut on vilpitön, aseista riisuttu. Hänestä, joka erillään muista asuu kaukana yhteisöistä ja luontoa tulkitsee taiteella ja tunteella.

Tunteesta, kun ulkopuolelle asettuu. Tunteesta, kun ääni on äänetön. Tunteesta, kun katsotaan ja pelosta väistetään. Tunteesta hienosta, kun vivahteet huomataan. Viisaudesta, jota kertyy, kun ei kilpailua ole. Sivusta seuraajat, elämänsä sivupolulle ajautuneet. Niistä kirjoittaisin, eletyn elämän varjoista ja viisauksista.

Sivusta näkee usein enemmän, kuulee ne kuiskaukset ja tuntee pienimmätkin värähtelyt.

Rohkeudesta nähdä silloinkin, kun ei uskaltaisi. Rohkeudesta katsoa, vaikkei ymmärtäisi.

Kohtaamisiin Janna