Jalkapohjassa on erittäin vahva jännekalvo, joka kiinnittyy toisesta päästä kantapäähän ja toisesta päkiän alueelle jokaisen varpaan tyviosaan. Kantakalvon tulehdus on yleisin kantakivun syy. Jalkapohjassa olevan kantakalvon kantapään puoleisen kiinnityskohdan alue ärtyy ja tulehtuu. Yleisimmin kipu on kantapään alla tai sisäsyrjällä.

Liian suuresta rasituksesta jännekalvoon syntyy jatkuvaa ärsytystä ja venytystä, jolloin kiinnityskohta ärtyy ja tulehtuu. Kiinnityskohdan alueelle syntyy vauriota jännekalvoon, jonka seurauksena ongelma pahenee ja paraneminen vie aikaa. Tulehdus on kumminkin monen eri tekijän seurausta ja mitään selkeää yksittäistä syytä siihen ei voida osoittaa.

Kantakalvon tulehduksen oireet

Oireena yleensä liikkeellelähtö levon jälkeen hankalaa (tuntuu että kalvo ”repeää”) ja usein lähdetäänkin liikkeelle päkiäkävelyllä kunnes kantakalvo tottuu venytysrasitukseen ja muutamien askelien jälkeen pystytään kävelemään paremmin. Liikkeelle päästessä kipu turtuu, mutta rasituksesta kuitenkin ärtyy.

Pienenkin tauon jälkeen liikkeellelähtö on kivuliasta. Rasituksesta kantapään kipu ärtyy.

Kävellessä paino siirretään helposti enemmän päkiälle tai jalkaterän ulkosyrjällä jolloin nämä alueet altistuvat liikarasitukselle. Virheellinen kävely lisää myös pohjelihaskireyttä ja muita kuormittavia tekijöitä, jotka ylläpitävät ärsyttäviä tekijöitä tulehduksen pitkittämisessä.

Pitkittyneen tulehduksen seurauksena kantapäähän syntyy kalkkeutumaa kantakalvon suuntaisesti joka voidaan todeta röntgenillä. Tätä kalkkikertymää kutsutaan kansanomaisesti ”luupiikiksi” ja usein se kuvitellaan kivun syyksi. Kalkkeutuma on kumminkin pitkällisen tulehduksen tai ärsytyksen seurausta, hyvin harvoin varsinainen kivun syy.

Kantakalvon tulehduksen hoito

Hoidollisesti tärkeintä olisi saada tilanne nopeasti rauhoittumaan ja kipu lievenemään. Pitkittyessään ongelma voi kestää useita kuukausia –  jopa 1 ½ vuotta.

Aluksi tärkeää tulehduskohdan rauhoittaminen, kylmää voi käyttää tulehduskohdan rauhoittamiseksi muutamia kertoja päivässä 10 – 20 min kerrallaan.

Liikunnasta on pidettävä tauko ja lääkärin kanssa olisi keskusteltava työn kuormittavuuteen liittyvistä asioista.

Tulehdusta rauhoittavaa lääkettä kannattaa käyttää kuuriluontoisesti.

Jalkapohjassa olevan jännekalvon ja pohkeen venyttely ja vahvistusharjoittelu myös lieventävät kipua ja helpottavat liikkeellelähtöä.

Kantakalvon poikittainen hieronta voi myös helpottaa kipua ja kireyden tunnetta jalkapohjassa.

Korkeakantaisemmalla (naiset voivat käyttää korkokenkää) kengällä saadaan rasitusta lievemmäksi kantakalvon kiinnityskohdassa, joten sitä kannattaa käyttää.

Käyttökenkä on myös hyvin keskeinen osa hoitoa. Kengän on oltava hyvä kenkä. Joskus vanha tai jo liiaksi muotoutunut kenkä tai liian löysä kenkä on omiaan kuormittamaan kantakalvoa liikaa ja voi olla yksi osatekijä kipujen synnyssä. Kenkään voidaan laittaa myös pieni kantakoroke/pehmike kuormituksen ja kivun lieventämiseksi.

Kantakalvon teippaus on hyvä kuormitusta ja kipua vähentävä hoito.

Lepolastan käyttö on myös hyödyllistä. Lastan avulla venytetään passiivisesti kantakalvoa ja pohjelihasta matalarasitteisesti jolloin sitä voidaan pitää pitkiäkin aikoja. Lepolastan käyttöä jatketaan vähintään kuukauden ajan mahdollisimman hyvän hoitotuloksen saamiseksi.

Jos jalkaterässä on selkeää tai voimakasta virheasentoa voidaan miettiä yhtenä hoidon osana ja jatkoa ajatellen jalkaterän kuormitusta vähentävää yksilöllistä pohjallista. Tarkoituksena on vähentää kantakalvoon kohdistuvaa liiallista rasitusta.

Fysioterapialla voidaan hoitaa kipua, kiristyneitä pohjelihaksia ja kantakalvon kireyttä. Fysioterapiassa voidaan ohjata jalkateräjumppa, suunnitella omahoito ja alaraajaongelmiin perehtynyt fysioterapeutti voi tutkia tarkemmin kävelyyn liittyviä ongelmia tai muuten jalkaterän toimintaan liittyviä ongelmia joilla voi olla merkittävä tekijä virheellisen kuormituksen aiheuttajana.