Polkujuoksun MM-kisa ja kesän jälkihöyryt

Polkujuoksun MM-kisa ja kesän jälkihöyryt

Kategoria: Kengät | 0

Tervehdys! Kesän alussa kertoilin hiukan valmistautumisestani polkujuoksun mm-kisaan Italian Badia Pratagliassa ja seuraavassa muutama sana reissusta ja kesän tapahtumista sen jälkeen.

MM-kisa kilpailtiin siis lauantaina 10.6. ja matkustimme kisapaikkakunnalle keskiviikkona 7.6.

Esimakua tulevasta saimme heti ensimmäisenä päivänä astuessamme Bolognan lentokentälle. Vastaan vyöryi kasvihuonemainen helle-ilma, joka Suomen räntäsateiden sävyttämän kevään jälkeen tuntui todella vieraalta. Liiallista huolta ei viitsinyt säästä ottaa, koska etukäteistietojen mukaan lämpötila vuoren juurella sijaitsevalla kisapaikkakunnalla on normaalisti ollut useita asteita lähimpiä kaupunkeja Bolognaa ja Firenzeä viileämpi.

Kisapaikkakunnalla italialainen urheilukulttuuri näyttäytyi aidoimmillaan. Lippurivistöt kaikilla silloilla ja parvekkeilla sekä Italian lipun värein koristellut kengät katukivetysten reunoilla eivät jättäneet epäselväksi että tulossa oli kansainvälinen tapahtuma. Jo ensimmäisenä iltana saimme vastaamme peukkuja hymyilevien kasvojen kera ja Finlandia!- huutojen sävyttämänä. Kanssamme samassa hotellissa majoittuivat isäntämaa Italian joukkueen lisäksi myös Japani, Sveitsi, Algeria ja Costa-Rica.

Kisareittiin pääsimme maalialueen lisäksi tutustumaan 9 km: n verran, joka koostui 4,5 km pitkästä noususta kisan alussa ja samaa reittiä tultiin lopussa alas maaliin. Reitin pohja oli suomen kisoihin verrattuna huomattavasti helpompikulkuista, joka kyllä kompensoitui huimilla korkeuseroilla.

Polkujuoksun MM, Italia, Joni Seppä
Kisapäivä valkeni erittäin suotuisassa säässä. Pilvipouta ja +15 astetta tuntui edellisten päivien kuumuuden jälkeen vähintäänkin miellyttävältä. Startti oli jo klo 8, joten aamupalalle mentiin jo ennen kuutta. Kevyen verryttelyn ja huolellisen venyttelyn jälkeen sitten viivalle kohti 49 km: n kierrosta.

Juoksijamassa rynni ensimmäiseen useiden kilometrien mittaiseen nousuun hätkähdyttävän kovalla vauhdilla. Olin laatinut itselleni taktiikan, jonka mukaan ensimmäinen nousu tulisi mennä maltilla ja säästää voimia mahdollisimman paljon viimeisen 15 km: n matkalle. Maltti oli todella kovalla koetuksella mutta mielestäni onnistuin välttämään selkeitä ylilyöntejä vauhdinjaossa. Matka eteni suunnitelmieni mukaan niin että kilometri kilometriltä nostin sijoitustani kovaan alkuvauhtiin sortuneiden kilpakumppanien kustannuksella.

Ensimmäisen parin tunnin jälkeen aurinko alkoi paistaa täydeltä taivaalta ja lämpö nousi 30: n asteen hujakoille. Yllätäen 30 km: n jälkeen reiteni alkoivat kramppaamaan. Kuumuus ja ”jalkoja hajottava” alamäki kymmenestä kahteenkymmeneen kilometriin olivat maltillisesta vauhdinjaosta huolimatta liikaa. Onnistuin kuitenkin pitämään vauhdin mielestäni välttävällä tasolla loppuun saakka ja nostin sijoitustani edelleen muutamia pykäliä.

Maalissa oli voittaja-olo, vaikka todellinen sijoitukseni olikin 105. Olin selvittänyt elämäni tähän saakka rankimman kisan; 49 km, korkeuseroa 930 m ja kokonaisnousua 3000 m. Tietysti harmitti etten saanut kramppien takia suunnittelemaani loppuvetoa aikaiseksi, mutta toisaalta suoritus oli sen hetken kuntoni mukainen. Jälkeenpäin ajateltuna kisa tuli kohdalleni hieman liian aikaisin ja juoksukilometrejä olisi pitänyt ehtiä kerätä enemmän kisan alle. Kaiken kaikkiaan tapahtuma ja matka oli kuitenkin ikimuistoinen ja suomen joukkueen joukkuehenki erinomainen. Kruununa tietysti Henri Ansion upea neljäs sija miehissä ja Maija Oravamäen sija 11. naisissa.

Italian reissusta palautuminen sujui jopa hieman nopeammin kuin olin uskaltanut odottaa ja valmistautuminen kohti kesän toista haastetta, NUTS Pallasta ( 57 km ) kohti kulki heti seuraavina viikonloppuina seuranneiden Jukolan viestin ja Kiimasen savulenkin kautta. Pallaksen kisan osanottajamäärät olivat edelleen nousseet ja taso oli koventunut ulkomaisten kilpailijoiden ja muutamien suomen kärkisuunnistajien myötä. Tänä vuonna reitti oli hieman pidempi, koska maali oli tuotu Hotelli Hetan pihasta hieman kauempana sijaitsevan koulukeskuksen alueelle.

Oma juoksu tuntui kulkevan alusta asti todella hyvin. Heti lähdöstä alkavan nousun Pallaksen Taivaskerolle otin rauhallisesti ja pyrin sen jälkeen vain pitämään mahdollisimman rentoa vauhtia. Alkumatkan tahtiani rytmitin hieman edelläni edenneiden suomen kärkimenijöihin kuuluvien Janne Hietalan ja Eetu Nordmanin selkien mukaan. Mitään tarkempaa kontrollia vauhdista ei tunturimaastossa oikein pysty pitämään, mutta Hannukurussa 26 km: n kohdalla sijaitsevan ensimmäisen väliaikapisteen edellisvuoden ajan olin painanut mieleeni. Olin sitä 14 minuuttia edellä ja tajusin aloittaneeni sittenkin liian kovaa. Rauhoittelin heti juoksuani, mutta liian myöhään. Matka välillä 30- 45 km oli todella raskasta ja jouduin kamppailemaan tosissaan itseni kanssa jotta sain matkan jatkumaan. Viimeinen 12 kilometriä meni kuitenkin helpommin kun Pyhäkerolta laskeutuessa sain yhden lähdöstä kärkiporukan matkaan lähteneistä kilpailijoista kiinni, ”muillakin on vaikeaa!”. Aiemman maalin kohdalla olin yli 8-minuuttia viime vuotta nopeammin ja maalissa loppusijoitukseni oli 10. n. 600: n kilpailijan seassa. Tyytyväinen täytyy olla ja muihin mm-kisoissa mukana olleisiin juoksijoihin verrattuna suoritukseni oli selvästi mm-kisaa parempi.

Syyskuun alussa kävin vielä Nuuksio classic trail-marathon tapahtumassa. Kisa oli hyvin järjestetty ja reitti kansallispuistossa mukavan haastava. Oma suoritus jäi aika surkeaksi. Aiemmin viikolla tehty muutto ja flunssan oireet veivät terän, ja jälkeenpäin ajateltuna koko kisaan lähteminen ei tainnut olla kovin järkevää. Sijoitukseni oli 13. noin 350: n miehen joukossa. Nyt harkinnassa on vielä lokakuun alussa kisattava Kolin Vaarojen maraton. Sitä varten olen testaillut elokuussa kauppoihin tulleita Sauconyn Koa- maastojuoksukenkiä. Koa on hieman Peregrineä karkeammalla pohjalla varustettu ja ajatuksena on saavuttaa parempi pito mutaisilla alustoilla. Muutaman lenkin perusteella niitä voi pitää erittäin lupaavina ja uskon starttaavani niillä mikäli Kolille lähden.
Hyvää syksyä!  

– Joni –